Marian Keyes – Rachelin loma

Marian Keyesin Rachelin loma kertoo Rachelista, joka käyttää huumeita ihan vain tuodakseen lisää eloa ja iloa elämäänsä ja nauttii joka hetkestä. Hän elää täyttä elämää New Yorkissa, kunnes hölmön väärinymmärryksen vuoksi hän joutuu sairaalaan vahingossa sattuneen yliannostuksen vuoksi ja hänen perheensä Irlannissa vaatii hänet takaisin kotimaahansa ja hoitoon. Rachel suostuu tähän pitkin hampain, koska kuten hän on ymmärtänyt, hän on pääsemässä ”hoitoon” paikkaan, jossa voi lomailla muutaman viikon saaden ruuan palveltuna, ihania hierontoja ja voi seurailla mielenkiinnosta narkkareiden ja puliukkojen mielenmaisemaa. Miksipä ei?

Toisesta näkökulmasta katseltuna kirja kertoo naisesta, joka on menettänyt täysin elämänhallinnan huumeiden vuoksi, kunnes läheiset ottavat ohjat käsiinsä ja saavat viimein autettua häntä.

Minusta tämän kirja on kovin nerokas! Huomasin tuntevani Rachelia kohtaan välillä terävää kiukkua, välillä myötätuntoa ja välillä pyöräyttelin hänelle silmiäni. Kerronta on koottu taitavasti kuvaamaan sitä, miten Rachel kamppailee sitä vastaan, ettei hänen tarvitsisi myöntää olevansa riippuvainen. Hän arvostelee muita välillä mielessään todella kovasanaisesti ja ronskisti. Vain hetki myöhemmin hän kuitenkin toimii täysin samalla tavalla kuin juuri arvostelemansa ihmiset. Tarinan mukana pääsee näkemään riippuvaisen ajatusmaailmaa ja esimerkiksi sitä voimaa, mikä on ongelmien kieltämisessä. Samalla kuitenkin seurataan riippuvuutta ulkopuolelta, kun Rachel seuraa muiden hoitolaitoksen asiakkaiden tilaa myöntämättä vielä itse omaa ongelmaansa. 

Rachelin elämän kautta avautuu näkymä siihen, mitä tapahtuu, kun ihminen välittää liikaa sitä, mitä muut ajattelevat. Kun on kohdannut tarpeeksi paljon arvostelua lapsesta asti, helposti jää kiinni siihen, että tekisi vaikutuksen muihin. ”Vähitellen koitti aika hyvästellä pojat. Juttutuokio oli ollut miellyttävä, mutta Brigitillä ja minulla oli tehtävä suoritettavana. Huoneessa oli liian monta bodattua urosta, jotta olisimme enää voineet tuhlata aikaa näihin karvaisiin ääliöihin, niin mukavia kuin he olivatkin.” Kuinka paljon hauskuutta elämässä voikaan hävitä ihan vain sillä, että pelkää, mitä muut ajattelevat. Kirjan esimerkit ovat toki ronskeja ja todella pinnallisia, kuten yllä oleva kohtaus. Kuitenkin väitän, että lähes kaikkien elämässä on hetkiä, joissa ei uskalla heittäytyä täysin, kun pohtii, mitä ympärillä olevat miettivät. Se on sääli. Osittain kirjaa kuunnellessa heräsi hyvin ajatuksia omastakin käyttäytymisestä ja siitä, mitä voikaan menettää tällaisen hupsun ajatuskulun vuoksi. Onneksi itse on kuitenkin oppinut luopumaan siitä edes hieman, sillä kun muihin yrittää tehdä vaikutuksen voi käydä kuten Rachelilla: parisuhde, ruoka, työ ja kaikki muut elämän osa-alueet valikoituvat sen mukaan, mitä muut ajattelevat, ei sen mukaan, mitä itse toivoisi ja tarvitsisi. Ja sitten…. ”Parin viivan jälkeen uskoin todella olevani puoleensavetävä. Viinakin kyllä auttoi, mutta koka oli vielä upeampaa.” Niinpä niin.

”Eivätkö muut ole hämmästelleet laihuuttasi?”
”Ovat”, minä mutisin. ”Mutta en minä uskonut heitä. Päättelin että koska he ovat juntteja maajusseja, he ihailevat rintavia, reiteviä ja perseviä naisia, sellaisia jotka jaksaa kävellä viisi kilometriä lammas kummassakin kainalossa ja keittää kärrykaupalla perunoita iltapalaksi ja…”  – –

”Missään ei ollut kokovartalopeiliä josta olin voinut varmistaa Margotin väitteet, mutta kun kokeeksi tunnustelin lonkkiani ja kylkiluitani, tajusin että tosiaan olin laihtunut – lonkkaluuni eivät olleet törröttäneet niin selvästi sen jälkeen kun täytin kymmenen. Tämä ilahdutti minua suuresti, mutta edelleenkään en ymmärtänyt miten se oli mahdollista. Vuosien raadanta kuntosalilla ei ollut ikinä tuottanut tällaista tulosta. Ehkä olin onnekseni saanut lapamadon.”

Minut teki myös kovin surulliseksi Rachelin pohdinnat painosta. On hienoa, miten paljon muutosta (hitaasti, mutta varmasti) maailmassa on tapahtunut. Kirja on julkaistu englanniksi 1998 ja silloin laihuuden ihannointi on tainnut olla vielä fanaattisempaa kuin nykyään. Onneksi suunta on mennyt terveellisempään suuntaan. Rachel haaveilee milloin aiemminkin mainitusta lapamadosta ja milloin oksennustaudista ja muista taianomaisista keinoista, joilla laihtuisi niin, että ”ihmiset luulevat sinun juuri päässeen keskitysleiriltä”. Murheellisia ajatuksia.

Tässä kirjassa on käsitelty hirmuisen raskaita ja ahdistaviakin aiheita, mutta onnistuneen kevyesti ja jopa hauskasti. Pidän juuri tällaisista kirjoista todella paljon, jotka ovat lähellä niin kutsuttua chick litiä, mutta kuitenkin käsittelevät isoja aiheita, eikä vain pintapuolista parisuhdehömppää. Aivot saavat tavallaan lepoa viihdyttävän tekstin muodossa, mutta kuitenkin hieman pureskeltavaakin aiheista. Olen kuunnellut muutamia Marian Keyesin kirjoja ja pitänyt niistä. Tämän kirjan jälkeen tulee ehdottomasti kesän kuuntelulistalle enemmänkin Keyesin kirjoja! 


Marian Keyes – Rachelin loma 🎧
Alkuperäisteos: Rachel’s Holiday
Suomentaja: Liisa Laaksonen
Tammi, 2002
Lukija: Kati Tammensola

✨✨✨✨

Sopii haastekohtiin (omien kriteerieni mukaan, joidenkin mielestä näitä olisi varmasti enemmän, joidenkin mielestä vähemmän):
4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana
5. Kirjassa sairastutaan vakavasti
7. Kirja kertoo ystävyydestä
11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä
42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s