Eowyn Ivey – Lumilapsi

Nyt kun on viimein päästy kunnolla kevään makuun, onkin hyvä palata talven maisemiin. Eowyn Iveyn Lumilapsi on täsmäiskuni kohtaan 2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa, enkä olisi voinut valita paremmin. Kirja oli sangen ihastuttava. Kovin vakavasta aiheestaan huolimatta, kirja lämmitti ainakin minun talveani. Luin tämän jo hieman pidemmän aikaa sitten ja vieläkin kirjan tunnelmaan palatessani se vie ajatukseni Alaskaan melankolisella otteellaan. Lumilapsi on kirja Jackista ja Mabelista, pariskunnasta, joka on pitkään kärsinyt lapsettomuudesta. Kun omat piirit ja ympäristö ovat alkaneet ahdistaa, he ovat kääntäneet elämänsä päälaelleen ja muuttaneet Alaskaan uudisraivaajiksi. Eräänä iltana he rakentavat lumesta pienen tytön. Aamun tullen heille valkenee, että jotain mystistä on tapahtunut. Lumityttö on kadonnut ja sen sijaan pieni tyttö, Faina, ilmestyy heidän elämäänsä. Siitä eteenpäin tyttö on heidän lähipiirissään, ilmestyen silloin tällöin heidän luokseen, aina talvisin, mutta kevät vie hänet aina mennessään.

Kun itsellä ei ole lapsihaaveita, enkä paini sen raskaan ongelman parissa, jonka kanssa Jack ja Mabel joutuvat selviämään, ei lapsettomuus aiheena ollut niin lähellä itseäni. Kuitenkin kirja vei mennessään. Minun elämäntilanteeseeni kaikista eniten iski se, kuinka Alaskaan muuttanut pariskunta joutui palata elämän perusarvojen äärelle. Kun jokapäiväinen selviäminen on kiinni säästä ja maan antimista, ei ole aikaa eikä tarvetta huolehtia muiden mielipiteistä tai turhamaisuudesta. Sen sijaan kaikista tärkeimmäksi nousee tarve olla hyödyksi, pystyä tekemään jotain oman elämänsä eteen, ravinto, on se sitten jokapäiväistä perunaa tai hieman parempaa juuri leivottua leipää ja hilloa sekä ne läheisimmät ihmiset. Se kirjan juonessa koukutti minut ja sai ajoittain kovinkin mietteliääksi.

Kun elämä nykyään täyttyy lähes väkisin jonkinlaisesta sosiaalisesta paineesta ja tarpeesta näyttää…niin, milloin mitäkin, on hyvä pysähtyä välillä miettimään, mikä todella on tässä elämässä tärkeää; mikä on turhaa haihattelua ja mikä taas todella merkitsee. Minusta ihanimpia kohtauksia kirjassa ovat, kun naapurin perheen äiti Esther kyläilee hiljaisen ja rauhallisen Mabelin luona. Hän täyttää Mabelin ja Jackin hiljaisen ja ehkä hieman surullisenkin torpan elämällään ja äänellään. Kohtaukset on kirjoitettu eläväisesti ja melkein tunnen Estherin omassakin asunnossani hääräämässä. Nainen on esitetty hieman miesmäisenä, räväkkänä ja toimeliaana, täysin päinvastaisena kuin Mabel. Silti naisten välille kehittyy ystävyys. Juuri se on yksi elämän tärkeimmistä asioista; löytää elämäänsä ne ihmiset, jotka hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet ja samalla uskaltavat olla juuri omanlaisiaan.

”Kaunista, Mabel tiesi, mutta sellaista kauneutta, joka repi rikki ja kaapi tyhjäksi, jätti avuttomaksi ja paljaaksi, jos siitä ylipäätään jäi henkiin. Hän käänsi selkänsä joelle ja tarpoi kotiin.”

Kohtaus kertoo täydellisesti kirjan kielestä. Siinä on uskomattoman kauniisti kuvailtu luontoa ja saatu talven lämpö asettumaan kirjan kansien väliin. Jouduin useamman kerran keskeyttää lukemisen ja pysähtyä maistelemaan juuri lukemiani sanoja. Oli, kuin olisin itse ollut metsäretkillä milloin Mabelin, Jackin, Fainan tai naapurin pojan kanssa. Minä, joka usein kaipaa luontoon, sai paljon irti tällaisesta kirjasta. Kumarrus myös kirjan suomentajalle, Marja Helaselle, joka oli kääntänyt kirjan kauniisti. Missään kohtaa minulle ei tullut tökeröä kuvaa käännöksistä, vaan kieli oli soljuvaa ja todella onnistunutta. Sanoihin oli saatu vangittua tunnelma, kauneus ja melankolia.

”Mabel seurasi tyttöä kotitilalta pitkin reittejä, joita hän ei olisi yksinään voinut koskaan nähdä tai tuntea. Ne olivat lumikenkäjäniksen jälkiä pajunoksien alla, sudenpolkuja hankikantoisilla kinoksilla. Päivä oli kylmä ja rauhaisa. Mabelin henki huurusi kasvoilla ja muuttui kuuraksi ripsillä ja ketunkarvahatun reunoilla. – -Kaikki kipunoi kirkkaana, aivan kuin maailma olisi ollut uusi, sinä samana aamuna jäisestä munasta kuoriutunut. Pajunoksia peitti huurre, vesiputouksia jäävaippa, ja lumista maata täplittivät sadan metsäneläimen jäljet: punaselkäisten myyrien, kojoottien ja kettujen, paksutassuisten ilvesten, hirvien ja hyppyharakoiden.”


Eowyn Ivey – Lumilapsi 📖
Alkuperäisteos: The snow child
Suomentaja: Marja Helanen
Bazar, 2013

✨✨✨✨

Sopii haastekohtiin (omien kriteerieni mukaan, joidenkin mielestä näitä olisi varmasti enemmän, joidenkin mielestä vähemmän):
2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa
5. Kirjassa sairastutaan vakavasti
6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija
7. Kirja kertoo ystävyydestä
38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s