Tytti Parras – Jojo

Nappasin Tytti Parraksen Jojo-kirjan täsmäiskuna kohtaan 17. Kirja on aiheuttanut julkista keskustelua tai kohua. Kirja mainittiin Facebookin Helmet -lukuhaaste ryhmässä. Mainittakoon tähän väliin, että tähän haastekohtaan kirjaa pohtiessani ja etsiessäni, minut on tehnyt hieman surulliseksi se, miten suuren osan mainintoja nappaa julkisuuden henkilöiden omaelämäkerrat. En sano, etteikö niitä pitäisi kirjoittaa. Kuitenkin maailmassa, missä monet asiat ovat niin poskettoman vinksallaan, voisi kohua ja keskustelua mielestäni aiheuttaa moni tärkeämpikin asia, kuin viihteenalan työntekijöiden kommellukset. Sanonpahan vain.

Sitten Jojo-kirjaan… Kirja on julkaistu 1960-luvulla, jolloin seksuaalisuus oli alkanut vapautua ja nuoret uskalsivat kokeilla vapauttaan. Niin kirjan päähenkilö Tinja ja hänen ystävänsä ja asuintoverinsa Eevi ja Kaisukin. Tuolloin vielä seksin jälkiseuraamukset saattoivat kuitenkin olla melko hankalat. Aborttia ei ollut vielä vapautettu ja vahinkoraskauden sattuessa olivat vaihtoehdot vähissä. Lukemani mukaan juuri abortin kuvailu oli kirjan ilmestyttyä se eniten kohua herättänyt osa. Kaisa Aleniuksen artikkelissa sanotaan: ”Moraalipaniikki ja yksi 1960-luvun suurista kirjakohuista syntyi siitä, että Tytti Parras kuvaa teoksessaan opiskelijanaista, joka tekee abortin, juopottelee, kiroilee ja etsii itseään.”

Kirjan kieli on puhekielistä ja perustuu pitkälti dialogiin. Olen lukenut kirjoja, joissa käytetään samanlaista kerrontatapaa. Usein se on vaivannut minua, alkanut ärsyttää ja sen vuoksi ainakin yksi kirja on tainnut jäädä keskenkin. Tässä kirjassa kuitenkin se luo vain kuvan siitä, kuinka kirja on enemmänkin hahmon ajatusten virtaa ja kuuluu olla tyyliltään juuri sellainen. Siitä välittyy hienosti se tunne, kun humalaisena/krapulaisena/miten milloinkin ajatus laukkaa, mietteet jäävät vajaiksi ja katkonaisiksi. Kieli luo juuri oikeanlaisen tunnelman kirjan teemalle. Lisäksi saattoi helpottaa se, että nimenomaan kuuntelin kirjan enkä lukenut. 

”Anna mulle anteeksi.”
”Mitä mun pitäis antaa?”
”Anna anteeksi vaan kuule. Minä olen kato tämmönen. Sinä tunnet mut ja kato minä olen aina tämmönen ku mä tuun humalaan. Minä vaan oon tämmönen. Minä kaivan kaikki vanhat jutut, joita muut ei muistakaan. Anna nyt anteeks, jos minä olen sinua jotenkin loukannu. Mutta nyt mun täytyis kyllä ihan justiin päästä vessaan.”

Kuinka hyvin tässäkin otteessa ilmenee humalaisen keskustelun tunnelma?

Voin kuvitella, kuinka tarina on aikanaan säväyttänyt. Kirjassa kerrotaan avoimesti abortista ja naisen tarpeesta seksiin. Hieman pidempi otos alla, mutta tämä kertoo hyvin sen, millainen tilanne naisilla on ollut:

”Mä tiedän kuulkaa. Mun edellinen asuntokaveri sai muksun ja nyt se budjaa jossain helvetin Maunulassa. – – Se sai potkut työpaikasta, ku ne huomasi, että se alkoi tulla paksuksi. Ei ne baarissa tarjoilijana semmosta pidä. Sit se meni vähäksi aikaa siivoomaan ja sit kun ei ollu enää sitäkään, se vaan istu sängyn reunalla ja lauleli. – – Se olis halunnu asua vielä mun kanssa, mutta eukko sanoi sen irti heti, kun sai tietää, että sillä oli lapsi ja samaan tyssäs muissakin paikoissa. Sit se ei enää puhunut lapsesta ja sai huoneen jostain Vallilasta. Se salakuljetti sen mukulan. Se ei uskaltanu laittaa sille edes koria, ettei emäntä olis huomannut, jos olis sattunu käymään. Se ajatteli sanoo, että se oli hänen sisarensa lapsi, joka oli tilapäisesti hoidossa. Mut tietysti naapurit kuuli itkua ja valitti, vuokraemäntä tuli kattoon ja haukku huoraksi ja heitti pellolle. Se laps joutu huoltoon ja oli vähällä ettei se joutunu ittekin. Nyt ne asuu jossaki helkkarin kuusessa ja se Riitta myy nakkeja puliukoille. – – Niin että kyllä mä tiedän ja olin kuolla ku mä kuulin että mäkin saisin mukulan. Muistatsä Tuija? Jos sua ei olis ollu, mä olisin menny mereen tai hypänny raitiovaunun alle.”

Kiitos aikansa feministeille ja kaikille, jotka asiaan ovat vaikuttaneet, että asiat eivät ole enää nykyään näin. Onhan se nyt kamala ja väärä ajatus, että jos vahingossa tulee raskaaksi (parhaillaan miehelle, joka ei ole suostunut käyttämään ehkäisyä tai pahimmillaan on raiskannut), ovat ainoat tarjotut vaihtoehdot tuhoutunut elämä, jossa mitään elämän perusasioita, kuten asuntoa, ei suostuta enää antamaan sinulle tai mennä mereen tai hypätä raitiovaunun alle. Vaikka asiat ovat paremmin, yksinhuoltajatkin pystyvät elämään elämäänsä, on silti töitä vielä paljon tehtävänä. On edelleen kansanedustajia, usein ehkä vanhanliiton miehiä, jotka ovat sitä mieltä, että sosiaalisin perustein tehdyt abortit pitäisi kieltää. En itsekään halua, että abortti olisi ehkäisyvaihtoehto, mutta melkein voin myös taata, että erittäin harvat naiset tekevät sen kevyin mielin, vaan ratkaisu on lähes aina itselle järkyttävän kova päätös.

Oli hauska lukea tuon ajan nuorten kommelluksia iässä, jossa etsii itseään ja aikuistuu tavallaan. Vaikka monet asiat ovat muuttuneet, en tiedä olemmeko niinkään hurjasti keksineet uusia tapoja elää tuota opiskelijaelämää. Löysin paljon samaa verrattuna omaan opiskelijaelämääni, pohdinta itsestä, mitä oikein olen ja mitä oikein haluan, kyky vihdoin mennä ja seikkailla, mutta kuitenkin osittainen ymmärrys siitä, että menee virran mukana, eikä oikein mikään ole omassa hallinnassa.

Kuvittelemani, tietämäni ja tämän kirjankin perusteella noihin aikoihin naiset kävivät myös kovaa uudistusta asemansa osalta. Vielä hetki ennen tätä aikaa oli ollut ilmeistä, että nainen on se, joka hoitaa kodin, lapset ja miehet. Noihin aikoihin ajatus alkoi hieman vapautua ja naiset alkoivat kamppailla omasta vapaudestaan.

”Perhana minä sulle mitään voileipää laita” Eevi sanoi Ristolle, joka yritti supattaa korvaan. ”Painu niihin häihin vaan saakeli. Olisit jääny sinne. Mitäs tänne kohmimaan tulit?” Se ajoi Riston olohuoneeseen ja paukautti oven kiinni. ”Paskiainen oikein, perhana. Mä en sille ainakaan mitään voileipää laita. Laittakoon noi naiset. Onko täällä yleensä mitään aineitakaan?” – – ”Ja noille pimuille mä en muuten rupee tekeen. Tulkoon itse laittaan.” Tehtiin kuitenkin ja vietiin olohuoneeseen.

Mitä itse näen ja koen, tämä kamppailu on edelleen hieman käynnissä. Riippuu varmasti todella paljon, missä ympäristössä on varttunut ja miten pitkällä oma perhe tässä asiassa on ollut. Monissa perheissä kuitenkin taitaa vielä olla tilanne, että kapinoinnista huolimatta, se voileipä kyllä laitetaan miehelle naisen toimesta, siivotaan jäljet ja mutistaan jälkeenpäin. Jopa minulla itselläni on helposti tapa holhota kulloinkin nurkissa pyörivää miestä. Se tulee luonnostaan, varmasti kotoa opittuna. Tavat ovat syvällä. Ehkä ne kuitenkin hiljalleen ovat muuttumassa.


Tytti Parras – Jojo 🎧
Saga Egmont (Alkuperäinen: Otava, 1968)
Lukija: Anna Saksman

✨✨✨✨

Sopii haastekohtiin (omien kriteerieni mukaan, joidenkin mielestä näitä olisi varmasti enemmän, joidenkin mielestä vähemmän):

6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija
7. Kirja kertoo ystävyydestä
17. Kirja on aiheuttanut julkista keskustelua tai kohua
42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan
45. Palkittu esikoisteos


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s