Mariette Lindstein – Ehdoton valta

Mariette Lindsteinin Ehdoton valta on tarina Sofia Baumanista, joka päätyy new age -liikkeen saarelle. Siellä häntä opetetaan elämään liikkeen ViaTerra -opin mukaisesti. Aluksi kaikki tuntuu fantastiselta ja Sofia tuntee olevansa juuri siellä, minne hän kuuluu. Pikkuhiljaa kamaluudet alkavat paljastua ja paisua, eikä kaikki olekaan enää niin auvoista. Kirjailija Lindstein on itse viettänyt yli kaksikymmentä vuotta Los Angelesissa skientologien päämajassa ja pakeni sieltä lopulta. Se totta kai tekee kirjoista aina erityisen, kun tarina pohjautuu omiin kokemuksiin ja on varmaa, että kirjailija tietää, mistä puhuu.

Kirjaa kuunnellessa minulle tapahtui kummallinen ja ehkä ennen kokematonkin juttu. Jossain vaiheessa avasin Bookbeatin ajatuksena ”tämä varmaan kohta jo loppu” vain huomatakseni, että kirjaa, joka kestää kaiken kaikkiaan yli 15 tuntia, oli kulunut vasta muutama tunti. Huolestuin hieman, jääkö kirja polkemaan paikoilleen, saadaanko tästä todella noin moneksi tunniksi vielä vaihtelevaa kuunneltavaa. Mutta huoleni oli täysin turha. Minut kirja piti otteessaan loppuun asti ja tuo oli ainoa hetki, jona epäilin tarinan vetävyyttä ja mukaansatempaavuutta. Eikä tuossakaan vaiheessa todellakaan johtunut siitä, että alku olisi ollut huono, vaistosin vain että loppu on lähellä, mikä yleensä minulle pitää kutinsa, mutta tällä kertaa erehdyin.

Minulla on tapana lueskella muiden kokemuksia ja pohdintoja kirjoista, joita olen lukenut (joskus ihan salaa saatan käydä vähän kurkkimassa jo kesken kirjan). Niin toimin tälläkin kertaa, kiltisti vasta kirjan kuunneltuani. Luin paljon kommentteja siitä, miten ihmiset eivät ymmärrä, miten uhrit päätyvät lahkojen käsiin, miten voi olla niin tyhmä… Joidenkin mielestä tämä kirja hieman avasi sitä, jotkut taas olivat sitä mieltä, että eivät Sofian tarinassakaan käsitä, miten tyttö lähti moiseen.

Minä ymmärrän. Voi kuinka surullista, mutta minä ymmärrän. Voin vain kuvitella, miten vietävissä olisin, jos joku karismaattinen ihminen lähestyisi, kertoisi, että hänellä on juuri sopiva paikka minulle, minun kykyni on huomattu ja siinä missä minä nauttisin paikasta, paikka ja ihmiset siellä myös tarvitsevat minua. Uskon, että lahkojen johtajat ovat sangen hyviä ihmistuntijoita. He osaavat nähdä ihmisessä sen, mistä ihminen itse haluaisi tulla huomatuksi. Luvataan kaikki se, mitä ihminen toivoo ja siihen kun lisätään vielä paikka, joka on kuin paratiisi kaiken arjen harmauden keskellä, olisin valitettavasti myyty. Varsinkin nuorempana, oman identiteettikriisin keskellä, miettiessä, mihin ihmeeseen minut on tarkoitettu ja mihin minä oikein suuntaisin, olisin varmasti höynähtänyt juuri tällaiseen. Toivon ainakin, että nyt olisin jo fiksumpi…

”Sofia aavisti, että ViaTerra oli merkittävä paikka. Se ei ollut vain kaunis. Siinä oli jotakin muutakin. Epätavallista rauhaa. Tuntui kuin he olisivat tulleet toiseen ulottuvuuteen, jossa kaikki telkkarit, kännykät, tietokoneet ja tabletit oli suljettu yhtä aikaa. Aivan kuin maailman taukoamaton humina olisi vaiennut muurien sisäpuolella. Samaan aikaan paikan yllä leijui jotakin pahaenteistä.  Sofia ei oikein osannut sanoa, mitä se oli. Täällä on niin kaunista että ihan pakahdun ja silti minua puistattaa, hän ajatteli.”

Kirjoitin julkaisussani Ulla Appelsin – Lapsuus lahkon vankina: ”Minulle herää herkästi monista asioista myös kysymys siitä, olenko itse jollain tavoin juuri nyt aivopestynä. Onko nyky-yhteiskunnassa jotain sellaista, mitä pitää täysin normaalina ja hyvänäkin asiana, mutta vuosikymmenten päästä silloinen sukupolvi pohtii, miten me saatoimme olla tällaisia ihmishirviöitä ja toimia, kuten toimimme.”

Samainen ajatuskulku laittoi minut pohtimaan Ehdotonta Valtaa lukiessani, missä vaiheessa heräisin, jos olisin itse Sofian paikalla. Varsinkin jos minua nostettaisiin lähemmäs johtoa, imarreltaisiin ja annettaisiin ainakin näennäistä valtaa, olisiko minusta ottamaan omat aivot käyttöön. On aina yhtä kamalaa nöyrtyä myöntämään, että saattaakin olla aika vietävissä. Tunnen olevani todella lojaali ja juuri tuollaiseen paikkaan päätyessä se saattaisi aika vahvasti kääntyä minua vastaan. Olisinko vahva ja rohkea ja uskaltaisin paeta ja vastustaa järjestelmää vai jäisinkö marionettinukkena paikoilleen. No, toivottavasti sitä ei tarvitse koskaan ainakaan ihan tuollaisessa paikassa nähdä.

Kirja oli hyvä! Tämä on Lindsteinin esikoisteos ja avauskirja myös trilogialle, joka jatkaa Sofian tarinaa. Vaikka pidin kirjasta, jäin vielä pohtimaan, haluanko edetä jatko-osiin. Tämä kirja oli niin otteessaan pitävä ja jäi pohdituttamaan, että suoraan sanoen pelkään pettyväni jatko-osista. Mutta nähtäväksi jää. Ehkä vielä tartun seuraavaan osaan. Oletko lukenut sarjan? Kannattaako tästä jatkaa?


Mariette Lindstein – Ehdoton valta 🎧
Alkuperäisteos: Sekten på Dimön
Suomentaja: Christine Thorel
Atena, 2018
Lukija: Krista Putkonen-Örn

✨✨✨✨

Sopii haastekohtiin (omien kriteerieni mukaan, joidenkin mielestä näitä olisi varmasti enemmän, joidenkin mielestä vähemmän):
4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana
6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s