TJ Klune – Talo taivaansinisellä merellä

Mikä oli tämä ihmeellinen kokemus…?

TJ Klunen Talo taivaansinisellä merellä on kertomus perheestä, ystävyydestä, oman elämän ottamisesta omiin käsiin, erilaisuudesta, järjestelmän vastustamisesta ja ihmiskyrvistä. Kaikista aiheista, jotka ovat mielessäni ehkä elämän isoimpina kysymyksinä ja haasteista – etenkin ne ihmiskyrvät.

Kirja kertoo Linuksesta, sosiaalityöntekijästä, joka tekee töitä hieman erilaisten lasten kanssa. Hänen asiakkaansa ovat lapsia, joilla on yliluonnollisia voimia. Hän elää maailmassa, jossa tällaisia ihmisiä on, mutta heidät pyritään samaan hallintaan ja mielellään pois näkyvistä. ”Jos näet jotain, niin ilmoita siitä” -tekstin sisältäviä julisteita ovat kaupungit pullollaan. Linus kiertää orpokoteja ja arvioi, ovatko ne turvallisia paikkoja lapsille. Yhtäkkiä Linus saa työkomennon kuukaudeksi saarelle, jossa sijaitsee neljännen salausluokan asiaksi määritelty orpokoti. Siellä hän tutustuu kuuteen lapseen, orpokodin johtajaan ja saarenhenkeen.

Yleensä kirjoja lukiessa ja kuunnellessa poimin mieluisimpia sitaatteja itselleni ylös. Tämän kirjan kanssa tuli ongelma. Suuri osa kirjan lauseista oli niin kauniisti kirjoitettu tai sisälsivät niin suuren ajatuksen, että melkein koko kirja olisi pitänyt kirjoittaa ylös, jos tämän olisi halunnut tehdä perusteellisesti. Dialogi oli hurmaavaa, ihmisten pikaiset lausahdukset olivat niin luontevia ja osuvia, että naurahdin useamman kerran ääneen. Ah, mitä kieltä, ah mikä tarina!

Mmmm, dialogi:

”Olen saanut ohjeet kertoa teille, että teidän pitää viipymättä poistua rakennuksesta. Älkää puhuko kenenkään kanssa. En usko, että se on teidän kohdallanne mikään ongelma, mutta tulipahan sanottua.”
”Minulla ei ole aavistustakaan, mitä täällä tapahtuu”, Linus sanoi. ”En edes ole varma, olenko täällä ollenkaan.” 
”Aivan”, Ms. Purkka sanoi myötätuntoisesti. ”Kuulostaa aikamoiselta eksistentiaaliselta kriisiltä. Ehkä teidän kannattaisi harkita sen potemista jossakin muualla.”

Kirja menee niin syvälle ihmisyyteen niin monin eri tavoin, että minun on vaikea edes jäsennellä tätä kokemusta. Jostain syystä kaikki kirjassa meni minun ihoni alle, enkä meinaa saada pyristeltyä itseäni ulos tuosta ihastuttavasta maailmasta. Toisinaan tulee vastaan kirjoja, joiden jälkeen on vaikea aloittaa uutta kirjaa. Tämä oli yksi niistä. Bookbeat on ollut hiljainen, kun en vain tiedä, mitä voisin kuunnella tämän herkkupalan jälkeen.

Nyt, kun olen muutaman päivän makustellut tunnelmiani tästä kirjasta, isoimmaksi teemaksi mieleeni painui erilaisuus, sen kohtaaminen ja miten käsitellä erilaisuus itsessään sekä ympäristön vaikutus. Olen joskus, hullunrohkeana, ottanut lapsettomana kantaa äitien keskusteluun. Tuttuni kertoi, miten hänen lapsensa on tietyn tyyppinen, ja siitä on lapsenkin kanssa ollut puhetta. Sanoin, että mielestäni on hieman vaarallista puhua ainakaan kovin aktiivisesti tuollaisesta lapsen kanssa. Uskon vahvasti, ja tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, että kun lapselle (tai aikuiselle) tarpeeksi tolkutetaan tiettyä asiaa ”olet laiska” tai ”olet kyllä niin ujo”, lopulta hän kyllä uskoo sen.

”Hänen ainoat omat tavaransa toimistolla olivat hänen yllään olevat vaatteet ja hiirimatto, jossa oli haalistunut kuva valkoisesta hiekkarannasta ja maailman sinisimmästä merestä. Yläreunassa luki: Etkö haluaisikin olla täällä?
Kyllä. Päivittäin.

Kirjassa kaikkiin lapsiin juuri tämä on vaikuttanut suuresti. Hurmaava Chauncey on määrittelemätön olento. Hänessä on jotain meduusaan viittaavaa, jokin, minkä minä kuvittelin ulkoisesti kuvailtuna limamöllykäksi! Hänelle on tolkutettu hänen olevan hirviö siinä määrin, että yhä vieläkin hän toisinaan piiloutuu jonkun sängyn alle säikäyttääkseen. Pohjimmiltaan hän kuitenkin on ihastuttava. Hänen suurin haaveensa on tulla hotellin kantajaksi, jotta hän voi auttaa ihmisiä ja olla iloksi. Se särkee sydäntä, mutta tämä ei ole pelkästään ”hirviöiden” ongelma, vaan niin monet ihmiset, lapsesta asti, joutuvat käydä läpi nämä ennakkoluulot ja niiden vaikutusten karistamisen.

Vasta kiitoksissa minulle selvisi, että kirjailija, TJ Klune kuuluu queer -vähemmistöön. Tämä syvensi kirjaa niin paljon, että äänikirjan loputtua ei auttanut kuin huokaista ja alkaa käsittelemään kaikkea kuulemaansa hieman uudelleen.

Tulen lukemaan ja kuuntelemaan tämän kirjan varmasti uudelleen. Onneksi se sattui tielleni, onneksi kirjoja on olemassa, onneksi saan valita niistä luettavakseni minkä tahansa. Ah.

”Me emme ole sitä, mitä olemme syntyperämme takia, vaan sen takia, mitä päätämme tehdä tässä elämässä. Sitä ei voi tiivistää mustaksi ja valkoiseksi, ei silloin, kun välillä on niin paljon sävyjä. Mitään ei voi väittää moraaliseksi tai moraalittomaksi ymmärtämättä määritelmän taustalla olevia vivahteita.”


TJ Klune – Talo taivaansinisellä merellä
Alkuperäisteos: The House in the Cerulean Sea
Suomentaja: Mika Kivimäki
Karisto, 2021
Lukija: Paavo Kääriäinen

✨✨✨✨✨

Sopii haastekohtiin (omien kriteerieni mukaan, joidenkin mielestä näitä olisi varmasti enemmän, joidenkin mielestä vähemmän): 3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla itse mukana
6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija
7. Kirja kertoo ystävyydestä
20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä
27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva
37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle
38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s