Karen Joy Fowler – Olimme ihan suunniltamme

Tämän kirjan lukeminen oli suoritus. Aloitin tätä jo Helmet -lukuhaaste 2021:stä varten ja vasta tammikuussa sain sen päätökseen. En koskaan päässyt kunnolla kirjaan sisään, vaan läpilukeminen oli enemmän kahlaamista kuin kirjasta nauttimista. Nykyään yritän pitäytyä ajatuksessa, ettei kirjoja ole pakko päästä loppuun. Jos ei maistu, ei maistu ja kesken saa jättää. Tässä kuitenkin oli pohjimmaisena hyvä tarina ja halusin tietää lopun, joten jatkoin sinnikkäästi. Ehkä nykyään on myös helpompi jättää äänikirjat kesken. Toisinaan huomaan, että ne olisi parempi lukea, ei kuunnella, toisinaan taas ne eivät ole minua varten. Luen vain muutamia kirjoja vuodessa, joten luetun kirjan kesken jättäminen on haastavampaa (pitäisi ehkä olla toisin päin, tiedän). Niissä myös helposti syytän itseäni: esimerkiksi tämän kirjan kohdalla luulen edelleen, että jos olisin lukenut hieman pidempiä pätkiä ja intensiivisemmin, se olisi helpottanut.

Karen Joy Fowlerin Olimme ihan suunniltamme kertoo perheen tarinan, tarkemmin ottaen perheen yhden tyttären: ”Veljeni ja sisareni ovat eläneet poikkeuksellista elämää, mutta minä en ole ollut heidän kanssaan enkä pysty kertomaan tarinan sitä osaa. Olen pitäytynyt siinä osassa, jonka pystyn kertomaan – siinä osassa, joka on minun – mutta silti kaikki kertomani liittyy heihin, ympäröi liidulla piirrettynä ääriviivana tyhjää tilaa, jossa heidän olisi pitänyt olla. Kolme lasta, yksi tarina.”

Perheessä siis on päähenkilö Rosemary, hänen siskonsa, veljensä ja vanhemmat. Sisaruksilla on hieman erityinen lapsuus. Kannessa on Finlandia-palkitun kirjailijan, Jussi Valtosen kuvaus: ”Fowlerin perhetarinan sympaattiseen kerrontaan on taitavasti kätketty sekä melkoinen juoniyllätys että suuria kysymyksiä lasten kasvattamisesta, vanhempien vastuusta ja tieteen etiikasta.” Juuri tuon juoniyllätyksen vuoksi en itse mene tarkemmin kirjaan, sillä en halua pilata tätä keneltäkään.

Kannen osalta jäin jopa pohtimaan, osuisiko kohtaan 37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle tuulelle… Ei ihan kuitenkaan!

Pureudun enemmänkin omaan lukukokemukseeni. Sukulaispoikani on vuosia sitten sanonut: ”En ole koskaan katsonut huonoa elokuvaa.” Lausahdus on jäänyt mieleeni ja tunnen hieman samoin kirjoja kohtaan. Edes keskenjätetyt kirjat eivät mielestäni ole huonoja. Ne eivät vain ole minua varten joko ollenkaan tai juuri sillä hetkellä. On myös käynyt niin, että jokin aiemmin minulle sopimaton kirja onkin jälkeenpäin osoittautunut oikeaksi aarteeksi. Tämänkin kirjan kohdalla haluan tehdä selväksi, että älkää ihmeessä vältelkö kirjaa vain minun tai kenenkään muun kokemuksen perusteella. Uskon kirjan antavan paljon joillekin. Tarina oli hieno ja kerronnassa tai muussakaan ei ollut mitään vikaa. Jostain syystä juuri nyt kirja ei vain ollut minua varten.

Kaikesta negatiivisesta paatoksesta huolimatta uskon, että tämä kirja jää mieleeni. Se ei ollut minulle tyhjä tarina. Saattaa jopa olla, että joskus vielä palaan tähän, paremmalla hetkellä.


Karen Joy Fowler – Olimme ihan suunniltamme 📖
Alkuperäisteos: We Are All Completely Beside Ourselves (2013)
Suomentaja: Sari Karhulahti
Tammi, 2015

✨✨

Sopii kohtiin:

11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä
26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin
32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan


One thought on “Karen Joy Fowler – Olimme ihan suunniltamme

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s